tiistai 14. kesäkuuta 2016

Joukkuehenki

Kyllä on joukkuepelissä menty aimo annos eteenpäin männävuosiin verrattuna. Vielä 80-luvulta tiedän tapauksen, jossa parikolme kuljettajaa sopottelivat keskenään kuinka saisivat kovakuntoisen seurakaverinsa pudotettua. Siis saman seuran kaverin! Uskomatonta! Samoin pimitettiin valmennustietoutta seuran sisällä. Ajettiin ahneuksissaan vain yksilöinä ja valmentaja saattoi antaa parhaat opit omalle lapselleen tai suosikilleen.

2016 Fellmanin kortteliajosta pamahti TWD-Länkenille seitsoisvoitto. Ketään mukana olleista TWL:n miehistä ei tällä kertaa päihitetty. Lienee ensi kerta täyspotille... mitenhän olisi käynyt, jos heidän kahdeksaskin kuski olisi ollut remmissä? Kuvassa Jaakko Hänninen on irtiottoporukan vetovuorossa, Juho Hänninen ja Jesse Kaislavuo seuraavat tarkasti peesissä. Tämä irtiotto kesti maaliin asti ja loppukirissä järjestys ratkottiin ajamalla: Jesse ykkönen, Jaakko kakkonen ja Juho kolmonen! Hyvä pojat!

70-luvulla ja varmaan taaempanakin vallitsi sama systeemi. Kilpailua ennen ja sen jälkeen saatettiin olla ystäviä, mutta itse kisassa kilpailtiin yksilöinä ja vahingon ilo oli suuri kun omankin seuran mies epäonnistui joko tekniikkamurheista tai muusta syystä johtuen. Toki kohteliaasti sitä aina pahoiteltiin, mutta omassa mielessä se tuntui hyvältä. Jos seuratoverille sattui kisoissa jotakin vakavampaa onnettomuutta, unohtui itsekkyys ja oltiin oikeasti kuitenkin kuin veljeksiä! Surtiin aidosti.

Kyllä hyvää joukkuepeliä oli ennenkin, mutta usein se rajoittui vain - kas kummaa - joukkueajokisaan. Ehkä Porvoon Akilleksen Hannuksella, Wackströmeillä ja Mansnerilla saattoi jotakin oikean tyyppistä peliäkin olla, mutta tämä ajatukseni perustuu vain tunnepohjalle, ei tietoon.

Viime vuosina on ollut ilo havaita miten hyvällä joukkueella saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Tilannetaju auttaa muuttamaan taktiikkaa tilanteen mukaan. Autettavat ja auttajat selviävät lopullisesti vasta eri muuttujien valjettua kilpailun edetessä. Hyvässä joukkueessa kaikki ovat voittajia, jos joku joukkueesta voittaa. On ilo voittaa autettuna, on ilo hävitä auttajana! Auttajalla on siis jalo rooli. Päteeköhän tässäkikin erään Atikaisen Mantin sanoma: "On mukavampaa antaa lahjoja kuin saada niitä". Ei anneta lahjoja kuitenkaan vieraalle joukkueelle:) Voitto kotiin vaan!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Nopea tekninen kehitys vie pyöräilystä reiluuden

Paksu lompakko antaa melkoisen edun kilpailuissa. Esim. 80-luvulla ei ollut väliä, vaikka olisi kilpaillut 60-luvun kilpapyörällä. Tekniikka oli vielä kovin samanlaista pyörissä. Kehitys oli vain marginaalista. Entä nykypäivänä? Otetaan esimerkiksi maastopyörä. Viisi tai puhumattakaan kymmenen vuotta vanha maasturi on antiikkia.

Eikö olisi korkea aika alkaa luokitella pyörät ja laittaa sarjajaot niiden perusteella? Esim. 26" ja yli 26" sekä täysjousto ja jäykkäperä... vielä painorajan perusteella yli 12kg ja alle 12kg.

Maantiepyöräilyssä paksu lompsa ei tuo niin paljoa etua, sillä säännöt rajoittavat kiekkojen koon ja pyörän mitoituksen. Pienet painoerotkaan eivät vaikuta niin paljon kun tasaisella ja alamäissä ei keveydestä ole hyötyä. Vain sähkövaihtajat tuovat selvästi etua. Maantietempo on taas oma lukunsa. Kuten jo aikoja sitten Pete on todennut, on suuri vääryys laittaa aika-ajossa perusmaantiepyörät ja aika-ajopyörät samaan sarjaan.

Myös ratapyöräilyssä on aika-ajopyörät laitettava eri sarjaan. Ratapyöräilyssä on sääli, että aika-ajopyörät sallittiin mukaan... siis siinä mielessä, että 50-luvun ratapyörä on aivan kilpailukykyinen nykyisten perusmaantiepyörien kanssa (kun nykyisin ei klassisia ratapyöriä enää valmisteta) radalla. Vain aika-ajovarusteinen pyörä päihittää selkeästi kippurasarvisen lisäkahvattoman ratapyörän. 50-luvulla ajat olivat ainoastaan huonopintaisilla radoilla mahdollisesti kehnompia, mutta tämän päivän radoilla on vaikea todistaa sen aikuisen kaluston olevan hitaampi. Jos eroja löytyy, niin kymmenyksistä korkeintaan puhutaan.

Koko tuo yllä oleva teksti voidaan toki tulostaa WC-paperiksi, jos ajatellaan niin päin, että kilpailusuoritus lähtee jo vaippaiästä liikkeelle. Eli toimi niin, että lompakko on mahdollisimman painava kun tulet kilpailuikään ja istu netissä harjoitusten lomassa vahtimassa mitä postimies Pate voisi seuraavaksi tuoda. Lopuksi mainintana vielä, että Peten kohdalla kilpailuedun vie pääasiassa vain huono kunto.