Joukkuehenki

Kyllä on joukkuepelissä menty aimo annos eteenpäin männävuosiin verrattuna. Vielä 80-luvulta tiedän tapauksen, jossa parikolme kuljettajaa sopottelivat keskenään kuinka saisivat kovakuntoisen seurakaverinsa pudotettua. Siis saman seuran kaverin! Uskomatonta! Samoin pimitettiin valmennustietoutta seuran sisällä. Ajettiin ahneuksissaan vain yksilöinä ja valmentaja saattoi antaa parhaat opit omalle lapselleen tai suosikilleen.

2016 Fellmanin kortteliajosta pamahti TWD-Länkenille seitsoisvoitto. Ketään mukana olleista TWL:n miehistä ei tällä kertaa päihitetty. Lienee ensi kerta täyspotille... mitenhän olisi käynyt, jos heidän kahdeksaskin kuski olisi ollut remmissä? Kuvassa Jaakko Hänninen on irtiottoporukan vetovuorossa, Juho Hänninen ja Jesse Kaislavuo seuraavat tarkasti peesissä. Tämä irtiotto kesti maaliin asti ja loppukirissä järjestys ratkottiin ajamalla: Jesse ykkönen, Jaakko kakkonen ja Juho kolmonen! Hyvä pojat!

70-luvulla ja varmaan taaempanakin vallitsi sama systeemi. Kilpailua ennen ja sen jälkeen saatettiin olla ystäviä, mutta itse kisassa kilpailtiin yksilöinä ja vahingon ilo oli suuri kun omankin seuran mies epäonnistui joko tekniikkamurheista tai muusta syystä johtuen. Toki kohteliaasti sitä aina pahoiteltiin, mutta omassa mielessä se tuntui hyvältä. Jos seuratoverille sattui kisoissa jotakin vakavampaa onnettomuutta, unohtui itsekkyys ja oltiin oikeasti kuitenkin kuin veljeksiä! Surtiin aidosti.

Kyllä hyvää joukkuepeliä oli ennenkin, mutta usein se rajoittui vain - kas kummaa - joukkueajokisaan. Ehkä Porvoon Akilleksen Hannuksella, Wackströmeillä ja Mansnerilla saattoi jotakin oikean tyyppistä peliäkin olla, mutta tämä ajatukseni perustuu vain tunnepohjalle, ei tietoon.

Viime vuosina on ollut ilo havaita miten hyvällä joukkueella saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Tilannetaju auttaa muuttamaan taktiikkaa tilanteen mukaan. Autettavat ja auttajat selviävät lopullisesti vasta eri muuttujien valjettua kilpailun edetessä. Hyvässä joukkueessa kaikki ovat voittajia, jos joku joukkueesta voittaa. On ilo voittaa autettuna, on ilo hävitä auttajana! Auttajalla on siis jalo rooli. Päteeköhän tässäkikin erään Atikaisen Mantin sanoma: "On mukavampaa antaa lahjoja kuin saada niitä". Ei anneta lahjoja kuitenkaan vieraalle joukkueelle:) Voitto kotiin vaan!