Paksu lompakko antaa melkoisen edun kilpailuissa. Esim. 80-luvulla ei ollut väliä, vaikka olisi kilpaillut 60-luvun kilpapyörällä. Tekniikka oli vielä kovin samanlaista pyörissä. Kehitys oli vain marginaalista. Entä nykypäivänä? Otetaan esimerkiksi maastopyörä. Viisi tai puhumattakaan kymmenen vuotta vanha maasturi on antiikkia.
Eikö olisi korkea aika alkaa luokitella pyörät ja laittaa sarjajaot niiden perusteella? Esim. 26" ja yli 26" sekä täysjousto ja jäykkäperä... vielä painorajan perusteella yli 12kg ja alle 12kg.
Maantiepyöräilyssä paksu lompsa ei tuo niin paljoa etua, sillä säännöt rajoittavat kiekkojen koon ja pyörän mitoituksen. Pienet painoerotkaan eivät vaikuta niin paljon kun tasaisella ja alamäissä ei keveydestä ole hyötyä. Vain sähkövaihtajat tuovat selvästi etua. Maantietempo on taas oma lukunsa. Kuten jo aikoja sitten Pete on todennut, on suuri vääryys laittaa aika-ajossa perusmaantiepyörät ja aika-ajopyörät samaan sarjaan.
Myös ratapyöräilyssä on aika-ajopyörät laitettava eri sarjaan. Ratapyöräilyssä on sääli, että aika-ajopyörät sallittiin mukaan... siis siinä mielessä, että 50-luvun ratapyörä on aivan kilpailukykyinen nykyisten perusmaantiepyörien kanssa (kun nykyisin ei klassisia ratapyöriä enää valmisteta) radalla. Vain aika-ajovarusteinen pyörä päihittää selkeästi kippurasarvisen lisäkahvattoman ratapyörän. 50-luvulla ajat olivat ainoastaan huonopintaisilla radoilla mahdollisesti kehnompia, mutta tämän päivän radoilla on vaikea todistaa sen aikuisen kaluston olevan hitaampi. Jos eroja löytyy, niin kymmenyksistä korkeintaan puhutaan.
Koko tuo yllä oleva teksti voidaan toki tulostaa WC-paperiksi, jos ajatellaan niin päin, että kilpailusuoritus lähtee jo vaippaiästä liikkeelle. Eli toimi niin, että lompakko on mahdollisimman painava kun tulet kilpailuikään ja istu netissä harjoitusten lomassa vahtimassa mitä postimies Pate voisi seuraavaksi tuoda. Lopuksi mainintana vielä, että Peten kohdalla kilpailuedun vie pääasiassa vain huono kunto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti